Regressio egon palveluksessa

[Psykopatologia]

34. Regressio egon palveluksessa

Regressio egon palveluksessa on väliaikaista ja kontrolloitua regressiota, joka edistää luovuutta.

Termin esitti vuonna 1944 (Hartmannin ja Loewensteinin työtoveri) itävaltalais-yhdysvaltalainen (1944–) psykologi
ja psykoanalyytikko Ernst Kris (1900 – 1957) kokoomateoksessaan Psychoanalytic Explorations in Art (14 esseetä
1932 – 1952).

Minän palveluksessa olevan regression erottaa patologisesta taantumasta juuri sen väliaikaisuus ja kontrolloitavuus,
sen ikään kuin koeluonne. Kerrotaan, että eräs kirjailija tuli Jungin luo konsultoimaan psykoottisesta pojastaan. Isä tuumasi ettei poikaa mikään vaivaa; "hänhän puhuu niin kuin minä kirjoitan". Jung vastasi: "Niin, mutta te sukellatte; hän vajoaa."

Minä-taantumaa tarvitaan kaikessa luovuuteen liittyvässä, varsinkin tekemisessä, mutta myös vastaanottamisessa.
Tämä koskee varsinkin taiteita, mutta osin myös tieteitä. – Varsinaisella taiteilija-persoonallisuudella minän rajat omiin piilotajuisempiin puoliin ovat tavanomaista joustavammat ('heikot" torjunnat).Tämä mahdollistaa sen, että taiteilija pystyy ammentamaan ja hyväksikäyttämään omasta persoonallisuudestaan kumpuavaa materiaalia. Myös minän rajat ulkomaailman suuntaan voivat olla joustavat, jolloin taiteilijalla on "herkät tuntosarvet". Tästä kaikesta taiteilija kuitenkin "maksaa veroa" siinä muodossa, että hän voi olla tavanomaista herkempi ahdistumaan.

Taiteellinen inspiraatio ja luovuus on osaltaan passiivis-regressiivistä ja primaariprosessinomaista, leikillistä. Saatua materiaalia tulee kuitenkin muokata aktiivisesti sekundaariprosessinomaiseen ja interpersoonallisesti kommunikoivaan muotoon. – "Sehän kirjoittaa suoraan alitajunnasta", kommentoi Eila Kostamo kriittisesti Tiina Pystysen (2004) aiempia runotekstejä.

Myös tieteessä ym. regressiosta egon palveluksessa katsotaan olevan hyötyä, kun ihminen pystyy ihminen ammentaa; palatessaan regressiosta hän koostaa. Paras kombinaatio olisi suhteellisen vapaa liikkuminen alas ja ylös ilman merkittävää ahdistuneisuutta ja todellisuudentaju säilyttäen.

Me tavalliset pulliaiset saamme tyytyä taiteen tekemisen sijasta siitä nauttimiseen. Siinäkin kuitenkin tarvitaan kontrolloitua regressiota. Esimerkiksi ooppera on niin posketonta touhua, ettei sitä voi ottaa tosissaan. Jos asenne on kriittinen, on nautinnollisuus mennyt. Täytyy mennä uneen mukaan!

Myös taidenautinnoissa on siksakkia regression ja progression välillä. Esimerkkinä käyköön venäläisen pianistin Grigori Sokolovin 21.4.2004 -konsertti, jossa olin minäkin ja HS:n Vesa Sirén (arvostelu 23.4.2004 C11): "Tajun tuolla puolen. Sokolov soittaa kuulijan pois ajasta ja paikasta": "Istun nuotit sylissäni pianistin konsertissa. – Hän soittaa Bachin partitaa nro 6, ja sointi on jotain ainutlaatuista", kirjoittaa Sirén. – Täytyy tunnustaa, että Bachin aikana vaivuin useita kertoja muutaman sekunnin uneen.

Väliajalla huomasin, että ohjelmassa on parasta mitä soolo-pianolle on koskaan kirjoitettu, nimittäin Beethovenin (1770 –1827) viimeinen piano-sonaatti no 32 c-molli opus 111 (1821 – 22)! Odotin innokkaasti, varsinkin kun vuonna 2002 kuulemani Mihail Pletnjovin esitys oli mielestäni heikompi kuin Wilhelm Kempff'in (1895 – 1991) klassinen levytys (1951). Mutta mitään Sokolovin tulkinnan kaltaista en ollut koskaan aiemmin kuullut!

Sirén jatkaa: "Siihen loppuu analyysi. Siitä alkaa elämys.(- -) Nyt alkavat [Arietta-]sonaatin kuuluisat pitkät trilliketjut. Ne osuvat tajuntaan kuin akupunktioneulat ihoon, tukkeutuneita yhteyksiä avaten ja ihmisenä olemista helpottaen. – Nuotit ovat sylissäni, mutta niihin ei voi enää katsoa. Katsoa voi vain tyhjyyteen tai lavalle, jossa harmaantuva 54-vuotias päättää kosmisen matkan hiljaiseen C-duuri-sointuun. Tämä on oikea tapa kuunnella Sokolovin konsertti. (- -)"
– Tämän jälkeen uskalsin pettymyksen pelossa kuunnella Kempffin levytystä vasta tätä kirjoitettaessa 29.7.2004.

Regressio egon palveluksessa ilmenee myös psykoterapiassa, niin terapeutilla kuin asiakkaalla. Varsinainen regressio terapiassa on kuitenkin ongelmallisempi asia.

50+ defenssiä

Sokolov: Beethoven Piano Sonata no 32 (2/3)

Grigory Sokolov, piano live performance (Pariisi).
1st part of 2nd movement.

http://www.youtube.com/watch?v=D1dJKPtN ... re=related (10:30)
(Live-esitys mutta ei liikkuvaa kuvaa. Trillit alkavat 8:13)

[minätäällä]

En pysty nauttimaan teatterista samalla tavoin kuin kirjoista ja elokuvista. Olisikohan regressiokyvyllä tuon kanssa tekemistä?

[Riidankylväjä]

Youtubessa ei tietysti pääse samaan tunnelmaan kuin konserttisalissa, mutta tuosta saa kalpean aavistuksen ja textata omia "siirtymisiä".

Grigory Sokolov plays Bach Partita 6 live
http://www.youtube.com/watch?v=coKqLt3-4Yg

Beethoven - Piano Sonata no.32 (1/3)
http://www.youtube.com/watch?v=TBMjZVM1AJI

[Psykopatologia]

Otsikon muutos 11.11.2010

Youtubessa ei tietysti pääse samaan tunnelmaan kuin konserttisalissa, mutta tuosta saa kalpean aavistuksen ja textata omia "siirtymisiä".

Grigory Sokolov plays Bach Partita 6 live
http://www.youtube.com/watch?v=coKqLt3-4Yg

Beethoven - Piano Sonata no.32 (1/3)
http://www.youtube.com/watch?v=TBMjZVM1AJI

http://www.youtube.com/watch?v=p-NmQb0H ... re=related
Live in Paris

Tuolta näyttää hän. Voin joskus kertoa lisää(kin).

32:n äänityksissä on jotain pielessä. Tällaisenaan kuulostaa ehkä hitaalta mutta ei konsertissa (Helsingissä),
jossa istuin eturivissa (Sibbiksen salissa).

[Maria]

Onko regressio egon palveluksessa sama tila tai sukua ilmiölle, jota Prof. Markku Ojanen ja Mihaly Csikszentmihalyi nimittävät flow-ilmiöksi?

[Psykopatologia]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Flow

Epäilemättä on.

Nykyiset kognitiiviset psykologit ovat mestareita keksimään "uusia" nimikkeitä.

Nykyään kognitiivinen terapiakin on niin mentaalista, ja boostia haetaan jopa itämaisesta filosofiasta,
joka on täysin vastakkaista originaalille käyttäytymisterapialle, jonka lähtökohtana oli rotta-laboratorio.

[minätäällä]

Ovat omineet kiintymyssuhdeteorian, ja sen jälkeen ei juri eroja ole dynaamiseen.